Rakentamisen alkuvaiheet
Tammelan kaupunginosan takaisten alueiden ensimmäiset suunnitelmat ovat vuodelta 1917, kaupunginvaltuusto hyväksyi tältä pohjalta tehdyn asemakaavan vuonna 1920 ja varsinainen XXI esikaupunkialueen rakentaminen saattoi alkaa seuraavana vuonna. Ensimmäisen asemakaavan piirsi kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, ja kaava oli ihanteellinen, tarkoituksena oli rakentaa työväestölle heidän siveellisyyttään ja moraaliaan kohottava asuinympäristö. Suunnitteluun vaikutti englantilainen puutarhakaupunki-ideologia, jonka mukaan puutarhakaupungin oli tarkoitus yhdistää maaseudun ja kaupungin hyvät puolet ehkäisten näin slummiutumista ja epäterveitä elintapoja. Kaavaan kuului useita useita puistomaisia kujia ja pieniä aukioita kortteleiden keskellä sekä muutama puiston ympäröimä julkinen rakennus. Asuntotarve oli kuitenkin niin suuri, että kaavaa muutettiin jo 1920-luvulla useita kertoja tiiviimmäksi.Alkuperäisen kaavan ideasta jäljelle jäi katuverkko ja Petsamon kenttä. Yleisten rakennusten tontit ja niihin liittyneet aukiot kaavoitettiin pientaloille. Näin jäi toteutumatta esimerkiksi Kulmakadun ja Mutkakadun kulmaukseen Bertel Strömmerin luonnostelema kirkkorakennus, joka näkyy vielä vuoden 1922 asemakaavamuutoksessa.
XXI kaupunginosan rakentuminen alkoi jo ennen kaavan vahvistamista Tammelan kaupunginosan jatkeena olevista Lapintaloista, jotka rakennutti Tampereen Puuvillatehdas (Lapinniemen tehdas) työntekijöilleen vuosina 1920-1922. Talot sijaitsivat suunnilleen nykyisen Nesteen huoltoaseman ja Kauppi-hotellin kohdalla. Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus (Tampella) rakennutti vuosina 1921-1927 Pellavanpetsamoksi kutsutun asuinalueen, joka sijaitsi nykyisen Saukonmäen kerrostalojen kohdalla. Lapintalot suunnitteli Bertel Strömmer ja Pellavanpetsamon talot entinen kaupunginarkitehti Birger Federley ja helsinkiläinen arkkitehti Harald Andersin. Kaikkiaan pellavatehdas rakennutti alueelle 21 taloa, joissa oli 168 huoneistoa.
Kaupunki rakensi Petsamoon 1920-luvulla enemmistön kaupungin kaikista vuokrataloista. Ne sijaitsivat pääosin kolmella alueella: Tammelan kupeella Ainonkadun ja Louhenkadun varsilla, Kalevan puistotien ja Lapinniemenkadun kulmassa sekä idempänä Oikokadun varrella. Edelleen jäljellä olevan kaupungin vuokrakorttelin suunnitteli Bertel Strömmer ja se valmistui 1926. Korttelia kutsuttiin Ludekyläksi, nyttemmin alue tunnetaan nimellä Pihlajapiha. Kalevan puistotien länsipuolella jäljellä olevia taloja kutsutaan nykyisin Puu-Tammelaksi.
Etu-Petsamoksi kutsuttua Petsamon osaa rakennettiin pääosin 1920-luvulla. Talojen piirustuksia tekivät Tampereen rakennuskonttori, kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, kaupungin rakennusmestari Eetu Murros ja kaupungin apulaisarkkitehti Vilho Kolho.
Perä-Petsamon asemakaavassa vuodelta 1936 näkyy funktionalismin vaikutus suorakulmaisine kortteleineen ja selkeine viuhkamaisine katuverkkoineen. Tämä kaava on voimassa vielä suurimmalla osalla alkuperäistä kaava-aluetta. Asuntopulan vaikutuksesta rakennustiheyttä lisättiin alkuperäiseen suunnitelmaan nähden ja tonttien kokoa pienennettiin, säilyttäen edelleen tontit puutarhatontteina. Yleisten töiden lautakunta huomautti vuonna 1938 erikseen, ettei Kaupinojan kadun ulkopuoliselle alueelle tule rakentaa kuin kahden perheen taloja, ettei alueelle muodostu “ikävännäköisiä vuokrakasarmeja”. Petsamon aluetta täydennettiin vielä 1947 vahvistetulla kaavalla, jossa Lusankadun pohjoispäätä jatkettiin ja aluetta laajennettiin neljällätoista tontilla.
Kauppaliikkeisitä suurimmat ja pitkäikäisimmät olivat Osuusliike Voiman liike Vainiokadulla ja Mutkakadulla sekä Tuotannon liike Kaupinkadulla. Valion myymälä oli Kenttäkadun ja Mutkakadun kulmauksessa.
Yleisiä saunoja oli kaksi: n. Pikkusauna Poikkikadulla ja Petsamon (Jalosen) sauna Kulmakatu 39:ssä.
Lähteet:
Hildén, J (1996) Kaikkien aikojen Kaleva. Tampere-Seura ry.
Lyyra-Seppänen, A (2006) PETSAMO Rakennetun ympäristön kulttuurihistorialliset ominaispiirteet. Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö.
Ohtola, H (2013) Petsamon kaavoitushistoriaselvitys. Tampereen kaupunki.
Rasila, V. (1992) Tampereen historia IV osa. Tampereen kaupunki.
Suodenjoki, S. Koskesta voimaa. Kaupunki 1918-1940. Petsamo - XXI kaupunginosa. https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/petsamo.html.
Wacklin, M. (2004) Petsamo. Kapeaa leipää, laveaa elämää. Etu-Petsamo, Pellavanpetsamo, Perä-Petsamo, Lapintalot, Ludekylä. Tampereen kaupunginosat, julkaisusarja XIII. Julkaisijat Petsamon omakotiyhdistys ry, Tampereen kaupunki.
Historiakatsauksen aluerajaus: Etu-Petsamo (mukaanlukien Kekkosentien eteläpuoliset Vainiokadun ja Oikokadun talot) ja Perä-Petsamo. Lyhyesti kadonneet Pellavanpetsamo ja Lapintalot.